Tänään heitin hyvästejä kevyesti 120 hengelle ja itkussa oli pitämistä. On vieläkin, jos rehellisiä ollaan. Tuntuu jotenkin uskomattoman tukahduttavalta, että joudun oikeasti lähtemään täältä. Viimeisten viikkojen aikana olen alkanut sopeutua arkirytmiin, tuntea itseni osaksi tätä paikkaa, enemmän kuin koskaan aiemmin. Kulttuurishokki, koti-ikävä, ihastumisvaihe ja siihen tämä siis minun osaltani jää. Sain tänään ihania lahjoja opiskelijoilta ja MADH henkilökunnalta. Otan varmaan kuvia, jos en, niin näette sitten ensi viikolla.
Tämä kuva on ensimmäisen vuositason opiskelijoista, joiden kanssa vietin suurimman osan tunneista. Heitä muistelen lämmöllä aivan varmasti ja erityisesti vasemmalla edessä vieressäni istuvia kahta neitosta ja heidän tavattoman ihastuttavan naiivia suhtautumistaan. Tänään Kao-chan etuvasemmalla (minun kuvasta, oikealla puolla), sai minut melkein itkemään kun hän hassulla englannillaan yritti selittää asioita ja kysellä minulta erinäisiä faktoja. Kauhistuttavaa, minähän olen kiintynyt näihin ihmisiin! Sitten hän hymyssä suin totesi, "älä itke, taistele." Ja arvaa oliko sitten vieläkin vaikeampi olla melkein vetistelemättä. Ollakseni rehellinen nytkin tahtoo itku lähteä virtaamaan. Tosiaan monien hei heiden, kuvien ja lahjojen jälkeen polkaisin pyöräni liikenteeseen ja palasin kotiin. Onneksi toisen vuositason opiskelija Kaori-chan tulee elokuussa käymään Suomessa, niin ei tarvitse sanoa kaikille hyvästejä niin pysyvästi.
Tämä kuva on ensimmäisen vuositason opiskelijoista, joiden kanssa vietin suurimman osan tunneista. Heitä muistelen lämmöllä aivan varmasti ja erityisesti vasemmalla edessä vieressäni istuvia kahta neitosta ja heidän tavattoman ihastuttavan naiivia suhtautumistaan. Tänään Kao-chan etuvasemmalla (minun kuvasta, oikealla puolla), sai minut melkein itkemään kun hän hassulla englannillaan yritti selittää asioita ja kysellä minulta erinäisiä faktoja. Kauhistuttavaa, minähän olen kiintynyt näihin ihmisiin! Sitten hän hymyssä suin totesi, "älä itke, taistele." Ja arvaa oliko sitten vieläkin vaikeampi olla melkein vetistelemättä. Ollakseni rehellinen nytkin tahtoo itku lähteä virtaamaan. Tosiaan monien hei heiden, kuvien ja lahjojen jälkeen polkaisin pyöräni liikenteeseen ja palasin kotiin. Onneksi toisen vuositason opiskelija Kaori-chan tulee elokuussa käymään Suomessa, niin ei tarvitse sanoa kaikille hyvästejä niin pysyvästi.
1 kommentti:
Hei kulta,
kaikki muut näyttävät kuvassa samannäköisiltä, joten sinut oli helppo erottaa. Päivät vähenevät ja kohta emme enää malta nukkua kun haluamme nähdä sinut ja päästä halaamaan sinua.
Janinalta näin netin välityksellä hyvän yön halaukset.
Lähetä kommentti