Tajuntaani pamahti tänään ensimmäistä kertaa, etten halukaan lähteä täältä vielä näin pian. Juuri kun alan omaksua kieltä ja tapoja niin sitten pitää jo lähteä pois. Harmillista! Vaikka on ollut alamäkiä, niin kyllä on ollut ylämäkiäkin. Etenkin Sendan no Okalle mennessä (kts. kuva). Tänään olikin viimeinen matka Okalle ja aika haikein mielin jätin Wakoh-sanin taakseni. Harmillisinta ehkä on, etten voi ottaa ihmisiä mukaani, vaikka kuinka haluaisin. Tänään on paistanut aurinko ja ollut taas todella lämmintä. Ihanaa, että sadekausi ei vielä alkanutkaan, vaikka hetken vaikuttikin siltä. Ehkä se ei ehdi tullakaan ennen kuin lähden. (?) Nyt täytyy lähteä lunastamaan lupaus housujen korjaamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti