Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti viimeinen ikebana tunti. Tapansa mukaan Opettajani Abe-sensei oli pukeutunut kimonoon ja käyttyäytyi yhtä sulavasti kuin 30-vuotias kimonossa. Ikää rouvalla on kuitenkin lähemmäs 80, vaikka ei uskoisi ihan hevillä. Minä taas hyvin edustavana kuvassa. Opettaja on siis minusta luultavasti melkein kymmenen senttiä lyhyempi ja tuntuikin välillä hassulta katsoa alaspäin, kun enhän minä Suomessa niin tee. (outoa!) Sain häneltä lahjaksi Ikebana kirjan, vaikka hän ei tosin tiennyt tämän olevan viimeinen kertani tänään. Tuntui jotenkin haikealta jättää Emmaus taakse tänään, en tiedä tulenko koskaan tapaamaan opettajaani enää. Hänen tapansa opastaa kukkien asettelussa ja yleisestikin lämmin olemuksensa muistutti minua paljon omasta mummistani. Melkein itkua tuhertaen polkaisin pyöräni liikkelle ja suuntasin kotiin. Lohdullisesti yritän ajatella Abe-senseen sanoja:"Näkemisiin, ei hyvästi.". Miten vanhat ihmiset osaavatkin valita sanansa niin kauniisti. Näihin tunnelmiin päätän tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti