Maanjäristyksen herätettyä minut edellisenä yönä, tuntui hiukan kankealta päästä sängynpohjalta ihmisten ilmoille. Lisäksi jostain syystä kipeytynyt pohkeeni teki nousemisesta vieläkin tahmeampaa. Aamupala pöydässä tuntui kuin kaikki olisi ollut totaalisen seis, ajatus ei todellakaan juossut villivarsan lailla, ameeba kuvaisi tunnelmia luultavasti paremmin. Lievän epätoivon vallassa pakkailin reppua, kun oltiin sovittu ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan kanssa menevämme salille koulun jälkeen. Millä kuvittelen saavani kaikki tavarat mahtumaan. Salille meno ei kuitenkaan sitten onnistunut, kun hän oli sairastunut. HÖH! Kannoin siis kamat hiukan turhaan koululle. No sellaista sattuu, ei voi mitään.
Stratovariuksen tahdissa lähdin pyöräilemään Shuo Shimin Centeriä kohti, ehdin onneksi ajoissa, vaikka olinkin hiukan epävarma suunnasta. Edelliskerrasta on kuitenkin jo kaksi viikkoa, sitä voi suuntavaisto yhtäkkiä viedä vaikka koululle kielikoulun sijaan. Tästä se tuska tosiaan vasta sitten alkoi. Muutenkin tahmean aamun jälkeen toivoin hiukan leppoisampaa tahtia, kuin edellisellä tunnilla. Tämä toive jäi haaveeksi, koska tahti oli vieläkin railakkaampi kuin koskaan aiemmin. Nyt piti sitten jo osata kellonajat kuin vettä vain, oppia hetkessä ilmaisut toissapäivälle, eiliselle, tälle päivälle, huomiselle ja ylihuomiselle, lisäksi sanat päivittäin, joka ilta, joka aamu ja kaikille edellämainituille aamu ja ilta-jutut. Ja siis tässä olivat vain ajanilmaisut. Opettaja läväytti myös taululle verbien menneen ajan taivutuksen positiivisena ja negatiivisena ja lisäksi nykyajan samat jutut. AAH! Pää hajoo, atomeiksi! Sekavin mielin poistuin tunnilta 11:00 ja suuntasin suunnitelmieni mukaisesti alusvaateliikkeitä kohti. Tunti vierähti nopeasti, enkä ehtinyt edes käydä toisessa liikkeessä. Laitan ostoksista kuvia mahdollisesti pian tuonne toiseen blogiin.
Halusin olla MADHC:lla nimittäin kahdeltatoista, kun opiskelijoilla on lounastauko. Söin sitten taas ihmettelevien katseiden alla ja pohdin kuinka kummalliselta raaka porkkana oikeasti voi näyttää. Lisäksi tein Mikkoa tutuksi ja näytin kuvia hänestä, kommentit olivat hmm.. japaninkielisiä. Jotain rokkaavaan viittaavaa tai jotain, eivät osanneet oikein selittää mitä tarkoittivat. Ensimmäisen tunnin saldo 13:00-14:20 oli varsin laimea. Ainut sana jonka bongasin oli kuuki eli ilma tai ilmakehä/atmosphere ja toinen jota en muista japaniksi, mutta tarkoitti ympäristöä. Juuh! 14:30-15:50 oli ravitsemustiedettä, joka on mielestäni tähän mennessä ollut aina hauskaa. Tällä kertaa pohdittiin, miten paljon sokeria ruoissa on. Vieressäni istuva Marina oli tosin kovilla, kun englanti ei käänny ihan helposti ja elektronisestakin sanakirjasta sanojen kaivelu vie aikaa. Juup, tunnin päätyttyä ja saatuani tiedon Moe-chanin (eri moe kuin aiemmin mahdollisesti mainitsemani) sairastumisesta päätin käydä vielä toisessa alusvaateliikkeessä, jonka tuotteet ovat aivan mahdottoman ihania. Arvioikaa sitten tosiaan itse.
Shoppailun jälkeen lähdin kotiin ja loppuilta kuluikin sitten Tomoki-kunin kanssa legoilla leikkiessä ja hänen mentyä nukkumaan autoin Kotani-kunia tekemään tyttöystävälleen lahjan, kaulakorun. Aika yksinkertainen siitä tosin tuli, mutta sopii toivottavasti tytön tyyliin. Yhdentoista jälkeen jouduin luovuttamaan ja menemään nukkumaan.
Stratovariuksen tahdissa lähdin pyöräilemään Shuo Shimin Centeriä kohti, ehdin onneksi ajoissa, vaikka olinkin hiukan epävarma suunnasta. Edelliskerrasta on kuitenkin jo kaksi viikkoa, sitä voi suuntavaisto yhtäkkiä viedä vaikka koululle kielikoulun sijaan. Tästä se tuska tosiaan vasta sitten alkoi. Muutenkin tahmean aamun jälkeen toivoin hiukan leppoisampaa tahtia, kuin edellisellä tunnilla. Tämä toive jäi haaveeksi, koska tahti oli vieläkin railakkaampi kuin koskaan aiemmin. Nyt piti sitten jo osata kellonajat kuin vettä vain, oppia hetkessä ilmaisut toissapäivälle, eiliselle, tälle päivälle, huomiselle ja ylihuomiselle, lisäksi sanat päivittäin, joka ilta, joka aamu ja kaikille edellämainituille aamu ja ilta-jutut. Ja siis tässä olivat vain ajanilmaisut. Opettaja läväytti myös taululle verbien menneen ajan taivutuksen positiivisena ja negatiivisena ja lisäksi nykyajan samat jutut. AAH! Pää hajoo, atomeiksi! Sekavin mielin poistuin tunnilta 11:00 ja suuntasin suunnitelmieni mukaisesti alusvaateliikkeitä kohti. Tunti vierähti nopeasti, enkä ehtinyt edes käydä toisessa liikkeessä. Laitan ostoksista kuvia mahdollisesti pian tuonne toiseen blogiin.
Halusin olla MADHC:lla nimittäin kahdeltatoista, kun opiskelijoilla on lounastauko. Söin sitten taas ihmettelevien katseiden alla ja pohdin kuinka kummalliselta raaka porkkana oikeasti voi näyttää. Lisäksi tein Mikkoa tutuksi ja näytin kuvia hänestä, kommentit olivat hmm.. japaninkielisiä. Jotain rokkaavaan viittaavaa tai jotain, eivät osanneet oikein selittää mitä tarkoittivat. Ensimmäisen tunnin saldo 13:00-14:20 oli varsin laimea. Ainut sana jonka bongasin oli kuuki eli ilma tai ilmakehä/atmosphere ja toinen jota en muista japaniksi, mutta tarkoitti ympäristöä. Juuh! 14:30-15:50 oli ravitsemustiedettä, joka on mielestäni tähän mennessä ollut aina hauskaa. Tällä kertaa pohdittiin, miten paljon sokeria ruoissa on. Vieressäni istuva Marina oli tosin kovilla, kun englanti ei käänny ihan helposti ja elektronisestakin sanakirjasta sanojen kaivelu vie aikaa. Juup, tunnin päätyttyä ja saatuani tiedon Moe-chanin (eri moe kuin aiemmin mahdollisesti mainitsemani) sairastumisesta päätin käydä vielä toisessa alusvaateliikkeessä, jonka tuotteet ovat aivan mahdottoman ihania. Arvioikaa sitten tosiaan itse.
Shoppailun jälkeen lähdin kotiin ja loppuilta kuluikin sitten Tomoki-kunin kanssa legoilla leikkiessä ja hänen mentyä nukkumaan autoin Kotani-kunia tekemään tyttöystävälleen lahjan, kaulakorun. Aika yksinkertainen siitä tosin tuli, mutta sopii toivottavasti tytön tyyliin. Yhdentoista jälkeen jouduin luovuttamaan ja menemään nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti