Tapahtumarikkaan päivän iltana uni maistui! Olin siis sopinut Moe-chanin (Kotani-kunin ystävätär) menevämme lounaalle joskus yhden aikoihin. Minun epäonnekseni, kengästäni oli lähtenyt korkolappu ja Kotani-kun lupasi korjata sen, mutta jostain syystä massa jota hän käytti ei ollutkaan kovettunut täysin ja kantalappu lähti uudestaan kaupunkiin päästyämme irti! Pahus! Ei sillä kengällä voinut kävellä. No yritettiin liimata se, mutta tuloksetta. Viimeinen ratkaisu oli sitten uudet kengät ja no sehän toimi sitten kuin junan vessa. Löysinkin todella halvalla ehdottoman söpön parin (laitan kuvan toiseen blogiin kunhan kerkiän). Syötiin vihdoin joskus kahdelta lounasta hauskassa italialaisessa ravintolassa ja taas hyvin japanilaiseen tapaan, eli tilattiin neljä annosta ja jaettiin ne kaikki. TODELLA NEROKASTA! Miksi me ei tehdä tällaista Suomessa?
Kuitenkin, minun piti olla Sendain juna-asemalla, lasi-ikkunalla (yleinen tapaamispaikka) kolmelta, jotta ehtisimme ajoissa konserttiin. Minähän tietysti olin ymmärtänyt asiat ihan päin honkia ja luulin, että konsertti alkaa 15:30 ja kestää puolituntia ja on ihan aseman lähellä. No eipä näin ollenkaan, vaan konsertti alkoi neljältä, aivan Sendain metrolinjan viimeisellä asemalla sijaitsevalla konserttitalolla ja kesti 90 minuuttia. HYVÄ MINÄ! Hiukan nolotti. No konsertti oli aivan loistava ja nautin todella tästä ikimuistoisesta tilaisuudesta, enpä olisi uskonut että mandolinista lähtee niinkin kaunis ääni.
Kello 17:45 saavuin sitten takaisin Sendain keskustaan ja tapasin Moe-chanin, Momoko-chanin ja Kotani-kunin uudestaan. Pyysin, josko voisimme mennä visiitille yhteen aivan täydelliseen käytettyjen vaatteiden kauppaan, koska halusin ostaa farkkuhameen ja jonkinlaisen kesämekon. Löysinkin aivan loistavat kappaleet ja lisäksi vielä muutaman muun jutun. Ja ennen kaikkea löydöistä löydöin olivat mustavalkeat Converset, joissa on suuria valkoisia palloja mustalla pohjalla. Kaikkien ostosten yhteishinnaksi tuli siis lopulta 70 euroa. Shoppailun jälkeen suuntasimme kahville ja tämän jälkeen minun piti lähteä kotia kohti, koska olin sopinut Skypeileväni Annan kanssa yhdeksältä. Minuuttia vaille yhdeksän olin onneksi kotona. Märkänä! Ulkona oli nimittäin alkanut sataa. No eipä siinä mitään, mutta sade tuppaa aina viilentämään ilman ja varsinkin sisäilma voi olla yllättävänkin viileä. Huoneessani oli siis kotiin tultuani vain +12°C. Lämmitin päälle ja kuviat vaatteet ylle. Joskus yhdentoista aikaan menin sitten viimein nukkumaan. Hauska päivä oli, ei siitä mihinkään pääse, vaikka kommelluksia sattuikin ja väärin ymmärryksiä.
Kuitenkin, minun piti olla Sendain juna-asemalla, lasi-ikkunalla (yleinen tapaamispaikka) kolmelta, jotta ehtisimme ajoissa konserttiin. Minähän tietysti olin ymmärtänyt asiat ihan päin honkia ja luulin, että konsertti alkaa 15:30 ja kestää puolituntia ja on ihan aseman lähellä. No eipä näin ollenkaan, vaan konsertti alkoi neljältä, aivan Sendain metrolinjan viimeisellä asemalla sijaitsevalla konserttitalolla ja kesti 90 minuuttia. HYVÄ MINÄ! Hiukan nolotti. No konsertti oli aivan loistava ja nautin todella tästä ikimuistoisesta tilaisuudesta, enpä olisi uskonut että mandolinista lähtee niinkin kaunis ääni.
Kello 17:45 saavuin sitten takaisin Sendain keskustaan ja tapasin Moe-chanin, Momoko-chanin ja Kotani-kunin uudestaan. Pyysin, josko voisimme mennä visiitille yhteen aivan täydelliseen käytettyjen vaatteiden kauppaan, koska halusin ostaa farkkuhameen ja jonkinlaisen kesämekon. Löysinkin aivan loistavat kappaleet ja lisäksi vielä muutaman muun jutun. Ja ennen kaikkea löydöistä löydöin olivat mustavalkeat Converset, joissa on suuria valkoisia palloja mustalla pohjalla. Kaikkien ostosten yhteishinnaksi tuli siis lopulta 70 euroa. Shoppailun jälkeen suuntasimme kahville ja tämän jälkeen minun piti lähteä kotia kohti, koska olin sopinut Skypeileväni Annan kanssa yhdeksältä. Minuuttia vaille yhdeksän olin onneksi kotona. Märkänä! Ulkona oli nimittäin alkanut sataa. No eipä siinä mitään, mutta sade tuppaa aina viilentämään ilman ja varsinkin sisäilma voi olla yllättävänkin viileä. Huoneessani oli siis kotiin tultuani vain +12°C. Lämmitin päälle ja kuviat vaatteet ylle. Joskus yhdentoista aikaan menin sitten viimein nukkumaan. Hauska päivä oli, ei siitä mihinkään pääse, vaikka kommelluksia sattuikin ja väärin ymmärryksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti