Päivä alkoi harvinaisen tahmeasti, en meinannut päästä sängystä alias futonilta ylös ja pohkeita särki edellisen päivän kävelyn jäljiltä niin että pahaa teki. Tekee siis kyllä vieläkin. Meinasin nukahtaa pystyyn ruokapöydässä ja muutenkin oli todella energiaton olo. Ehdin ihan hyvin koululle, joten ei mitään paniikkia. Ulkona oli ihanan aurinkoista ja todella lämmintä. Pöyräillessäni koululle heräsin vihdoin, puolihikisenä ja särkevin pohkein linkkasin kellariin vaihtamaan kengät. Sitten kolmanteen kerrokseen ja luokkaan. Korviahuumaava meteli tulee vastaan aina kun oven avaa.
Ensimmäisen tunnin aihe oli ensimmäisen vuositason englantia, ja kuten arvata saattaa minulle toisin päin, eli opiskelen tunneilla japania englanniksi. JEIJ! Kuitenkin, opettaja oli unohtanut mainita, että hän pitää pienimuotoisen sanakokeen tällä kertaa ja meikäläinen oli harjoitellut juuri yhtä paljon kuin voi arvatakin. Lisäksi sanat olivat kanjiksi, mutta onneksi iloinen opettaja (hän on siis kanadalainen) käänsi sanat minulle hiraganaksi. Jes! Tulos 1/10. WAU! ilman lukemista. Sehän on jopa 10%. Sitten toiselle enkun tunnille, joka on ammatillista sanastoa toisen vuosikurssin opiskelijoille. Tämä harvinaisen hissukka opettaja ei saa mitään kuria aikaiseksi ja voitten kuvitella millaista suossa tarpomista hänen työskentelynsä on, pisteet luokan eteen tosiaan. Sääliksi vähän käy. No meikäläinen on se jolta kysytään miten joku sana lausutaan tai mitä mieltä jostain olen ym. ym. ja no sittenhän hänen riemukseen bongasin meidän enkun kirjasta todennäköisen virheen, hän lupasi selvittää asian. Juuh, kirjoittelin Julielle kirjeen näiden tuntien aikana, niin "helppo" asiaa on seurata.
Pikapikaa vaihdoin kengät ja hyppäsin pyörän selkään ja poljin sairaalalle, jossa tapasin Kotani-kunin. Lounaan jälkeen menimme pediatrian osastolle ja sain tutustua heidän toimintaansa yhdestä puoli viiteen, siis ihan epävirallisesti. Mä olen varmaan hullu kun menen vapaaehtoisesti ns. tekemään koulu-juttuja, mutta näinpähän monta mielenkiintoista potilasta ja useita uusia tapoja hoitaa asioita. Kukapa olisi arvannut, että sain nähdä kirurgisen toimenpiteen suoritettuna klinikka-olosuhteissa, ei siis leikkaussalissa. Että näin täällä tänään. Huomisesta ei vielä tiedä, mutta pilviseltä näyttää.
Ensimmäisen tunnin aihe oli ensimmäisen vuositason englantia, ja kuten arvata saattaa minulle toisin päin, eli opiskelen tunneilla japania englanniksi. JEIJ! Kuitenkin, opettaja oli unohtanut mainita, että hän pitää pienimuotoisen sanakokeen tällä kertaa ja meikäläinen oli harjoitellut juuri yhtä paljon kuin voi arvatakin. Lisäksi sanat olivat kanjiksi, mutta onneksi iloinen opettaja (hän on siis kanadalainen) käänsi sanat minulle hiraganaksi. Jes! Tulos 1/10. WAU! ilman lukemista. Sehän on jopa 10%. Sitten toiselle enkun tunnille, joka on ammatillista sanastoa toisen vuosikurssin opiskelijoille. Tämä harvinaisen hissukka opettaja ei saa mitään kuria aikaiseksi ja voitten kuvitella millaista suossa tarpomista hänen työskentelynsä on, pisteet luokan eteen tosiaan. Sääliksi vähän käy. No meikäläinen on se jolta kysytään miten joku sana lausutaan tai mitä mieltä jostain olen ym. ym. ja no sittenhän hänen riemukseen bongasin meidän enkun kirjasta todennäköisen virheen, hän lupasi selvittää asian. Juuh, kirjoittelin Julielle kirjeen näiden tuntien aikana, niin "helppo" asiaa on seurata.
Pikapikaa vaihdoin kengät ja hyppäsin pyörän selkään ja poljin sairaalalle, jossa tapasin Kotani-kunin. Lounaan jälkeen menimme pediatrian osastolle ja sain tutustua heidän toimintaansa yhdestä puoli viiteen, siis ihan epävirallisesti. Mä olen varmaan hullu kun menen vapaaehtoisesti ns. tekemään koulu-juttuja, mutta näinpähän monta mielenkiintoista potilasta ja useita uusia tapoja hoitaa asioita. Kukapa olisi arvannut, että sain nähdä kirurgisen toimenpiteen suoritettuna klinikka-olosuhteissa, ei siis leikkaussalissa. Että näin täällä tänään. Huomisesta ei vielä tiedä, mutta pilviseltä näyttää.
2 kommenttia:
jehei, sun koulus kanssa... kyllä oot varmaan aika huulirako soikeena siellä, juttujes peusteella... ;)
Täällä ahkerasti pitää joka päivä lueskella blogipäivitykset! =)
Täällä oli vappuna kesä ja nyt on satanut vettä - ekaa kertaa varmaan moneen viikkoon... en ees muista. Mutta oli kiva pyöräillä sateessa takaisin harjoittelusta...
Nii, tosiaan, nyt on tk-jakso käynnistynyt, jo kolme ruhtinaalista päivää takana. Mä olen päässyt tekee jo monet (ehkä 4jät-5det) pinnotukset aina 4ham./pot. sekä kutosia että seiskoja! Jee! Sekä lasten tarkastuksia, menee jo melko hyvin rutiinilla. Ehkä musta siis vielä tulee ihan hyvä ;)
Aikuiset oon jättäny tahallaan vielä oikeen shg:n depuroitavaks... ;P.
Tosi kiva ohjaaja sattu mulle, on kaks vuotta sitte valmistunu aikuisopiskelija ja meillä riittää juttua ja yhteisiä perhe-naapurituttujakin jo löytyny. :) Eli ihan mukavat 4 viikkoa siis edessä!
Lisää juttuja ja kuvia odotellessa,
Hei,
mukavaa nähdä kuvasi. Tekisi mieli rutistaa, joten 61 kilon voimalla haleja. Luin juuri lehdestä, että Tokiossa oli ollut 6,7 richterin maanjäristys. Se tuntui voimakkaimmin Ibarakin ja Tochigin prefektuureissa Tokiosta pohjoiseen. Huomasitteko te siellä mitään?
Mukavaa torstaita ja kirjoitellaan.
Äiti'si
Lähetä kommentti