Sendain tietotoimisto sulkee ovensa ja kiittää yhteisestä ajasta

Toisin sanoen, pakkaan nyt läppärin reppuun, jottei illalla sitten panniikissa tarvitse asiaa enää miettiä. Hyvä haaste tietokoneettomuuteen! Tänään on Nonokan synttärit ja yhdeltätoista menen seuraamaan Mikon (insinööri, ei enää tosin opiskelija?) kendo-harjoituksia (maailma on siis tosiaan TODELLA PIENI). Hassun sattuman kautta tosiaan törmäsin häneen tuossa pari viikkoa sitten. Mihinköhän saisi mahtumaan yhden muovikassillisen lahjoja? Kenelläkään mitään ideoita. Katsotaan kuinka paljon rinkka illalla painaa. Suomessa nähdään seuraavan kerran, jos en onnistu myöhästymään Finnairin lennoltani.

Toiset läksiäiset; kolme tuoppia olutta, pyörällä kotiin ja ei varmasti väsytä

En yleensä koe järjettömiä bilehile-kohtauksia, mutta tänään ilta olisi voinut jatkua minun mielestäni HIUKAN pidempään. Kello on 22:20 ja minä olen kotona menossa nukkumaan. BORING! No, eihän sitä kaikkea voi saada. Tänään ei itkettänyt sanoa hei hei ihmisille, ehkä olen karaistunut. Musta tulee hirveän kylmä jos tämä rata jatkuu. Ehkä se tulee se tuntee purkaus jossain muussa kohtaa. Nyt olen, kolmen tuopin vaikutuksen alaisena, ja kaikki on vain kivaa. *kröhöm, enhän minä ikinä alkoholia ole juonut* (sukulaisuskollinen). Huomenna on tosiaan Nonokan syntymäpäivät ja kysyin jo eilen Miho-sanilta mitä voisin hänelle ostaa, kun leluja on niin paljon ettei mitään järkeä. Kesähattu oli toivelistalla, joten hankin sitten jopa kaksi. Toivottvasti ei tunnu tungettelevalta.. Niin, toinen oli vähän niin kuin lippis ja toinen sellainen suloinen kääntöhattu. Pitää huomenna ottaa kuvia mannekiinista hattuineen. Nyt pitänee luovuttaa ja YRITTÄÄ nukahtaa, saapi nähdä kuinka käy. Ylihuomenna nähdään!

Itkussa oli pitämistä!

Tänään heitin hyvästejä kevyesti 120 hengelle ja itkussa oli pitämistä. On vieläkin, jos rehellisiä ollaan. Tuntuu jotenkin uskomattoman tukahduttavalta, että joudun oikeasti lähtemään täältä. Viimeisten viikkojen aikana olen alkanut sopeutua arkirytmiin, tuntea itseni osaksi tätä paikkaa, enemmän kuin koskaan aiemmin. Kulttuurishokki, koti-ikävä, ihastumisvaihe ja siihen tämä siis minun osaltani jää. Sain tänään ihania lahjoja opiskelijoilta ja MADH henkilökunnalta. Otan varmaan kuvia, jos en, niin näette sitten ensi viikolla.

Tämä kuva on ensimmäisen vuositason opiskelijoista, joiden kanssa vietin suurimman osan tunneista. Heitä muistelen lämmöllä aivan varmasti ja erityisesti vasemmalla edessä vieressäni istuvia kahta neitosta ja heidän tavattoman ihastuttavan naiivia suhtautumistaan. Tänään Kao-chan etuvasemmalla (minun kuvasta, oikealla puolla), sai minut melkein itkemään kun hän hassulla englannillaan yritti selittää asioita ja kysellä minulta erinäisiä faktoja. Kauhistuttavaa, minähän olen kiintynyt näihin ihmisiin! Sitten hän hymyssä suin totesi, "älä itke, taistele." Ja arvaa oliko sitten vieläkin vaikeampi olla melkein vetistelemättä. Ollakseni rehellinen nytkin tahtoo itku lähteä virtaamaan. Tosiaan monien hei heiden, kuvien ja lahjojen jälkeen polkaisin pyöräni liikenteeseen ja palasin kotiin. Onneksi toisen vuositason opiskelija Kaori-chan tulee elokuussa käymään Suomessa, niin ei tarvitse sanoa kaikille hyvästejä niin pysyvästi.

Viimeinen: maanantai, Yakata käynti, MADH tunti ja prikura

Tämä päivä on kulunut yhtälailla haikeissa merkeissä kuin eilinenkin. Tänään tosin ei vielä tarvinnut sanoa hyvästejä kenellekään, paitsi Yakatan muulle henkilökunnalle paitsi Matsumoto-sanille. Jokseenkin puuduttavan koulupäivän jälkeen suuntasin matkani Tohoku Universityn Dental Hospitalille, jossa minun oli tarkoitus tavata Moe-chan, Kotani-kun ja Yuki-chan, mutta sitten Moella jaYukilla menikin pidempään kuin oli tarkoitus. Eli päästiin sitten syömään joskus seitsemän jälkeen. Ja minulla oli siinä vaiheessa jo KILJUVA nälkä. Syötiin pienessä viihtyisässä ravintolassa, jossa saa Ikinawalaista ruokaa. Testasin tietysti taas jotain uutta ja tällä kertaa se oli ainakin minun mielestäni, vaikkakin herkullista niin harvinaisen omituista, eli porsaan korvaa. Meillähän tämä on koirien herkkua, mutta kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran. Syöminkien jälkeen, vaikka minulla oli vielä nälkä, mutta ei ole enää, menimme game centerille ottamaan prikuroita! Liitteenä muutama. Tämä on niin ultimate japanilaista ja olen niin katkera ettei näitä ole Suomessa. Kohta puolin tutimaan, huomenna on viimenen Nihongo class!

Henga, hengar, hengade, har hengat

Juu-u det är det då! Että pitäisi pikkuhiljaa ryhtyä pohtimaan pohjoismaisesti. Huolestuttaa hiukan tuo maanantai aamu 30.6, kun työpäivä alkaa 7:30, eikö tullut mieleen sanoa, että tulisin vasta viikkoa myöhemmin töihin. No parempi alkaa tienata elantoaan tosin heti kotiin päästyä. Tämä päivä on kulunut yllättävän presentationin parissa, jonka Yoko-sensee minulle määräsi. Hyvin hauskaa, ohje kuului näin: "Jos voisit tehdä sellaisen jutun, mitä opit ja koit täällä ja sitten niin että on yksinkertaista englantia ja vain 5-7 slideä ja paljon kuvia." Oookeeei! Eli pitäisi kertoa mitä KAIKKEA olen KOKENUT ja OPPINUT täällä, 5-7 slidellä ja PALJOLLA KUVILLA. Öhöm.. no tein sitten loppujen lopuksi vain kollaasin kuvista ja se saa riittää, ja laitoin jokaiseen "kuvaan" yhden englanninkielisen sanan otsikoksi ja kuvaamaan juttua. Jos ei ole tarpeeksi helppo, niin sitten ompi mun mahdotonta tehdä sellaista kuin halutaan.

Tänään on satanut melkein koko päivän. Ja minä olen viettänyt tietokone sylissäni melkein koko hereilläoloajan.. luonnollisesti.

Hauskaa Juhannusta!

Päivän kohokohta oli ehdottomasti SAUNAAN pääsy. Lisäksi söin erinomaista jäätelöä Baskin Robbinsissa, kun täällä on sellainen challenge triplata tupla, joten pakkohan se on silloin kun yhden ilmaisen pallon saa! Hinta tosin on aika suolainen 570 jeniä (3,80 euroa) kolmesta pallosta, mutta kerran jos nyt ostaa niin ei se lompakko paljon pakota. Tosiaan tänään oli Juhannus-juhlat Sendai-Finland wellbeing centerillä 17:00-21:00, mutta olin paikalla vain 20:00 asti, kun toiveilin juttelusta Mikon kanssa. Lisäksi hauskaa oli, että pääsin käyttämään ostamaani yukataa ihan oikeasti jossain! Eli menin se päällä R&D Unitille ja hengailin se päällä siellä. Kokonaisuutena oli tosi hauskaa. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa yukatasta päälläni, kun koko ajan oli jotain keskustelua jonkun kanssa, kovin oli kiireistä nääs nääs. Kuumahan tänään oli +26-28 °C ja kosteutta ties kuinka paljon, mutta viis siitä, ei ollut kylmä ja sateista.

Kuuma ja kostea sadekausi taisi alkaa sittenkin!

Tänään on siis ollut tajuttoman lämmin ja kostea ilma. Tällä hetkellä ulkona sataa, vaikkei rankasti, niin kuitenkin. Tämä on ihanan kuuma ja kostea keli! Ihan kuin tropiikissa, en halua pois! Tänään Kaori-chan ja Rika-chan pitivät minulle kanji-oppitunnin, tai no lähinnä avattiin shikaeiseishi ja ööö-- ihmeteltiin miten hankalia kanjit voikaan olla, kun kyselin outoja kysymyksiä. Sellainen päivä siis tänään. Viimeinen torstai kielikoulussa ja haikein mielin joudun luopumaan myös siitä. Lisäksi koulun lähellä olevan 7elevenin myyjää taitaa tulla ikävä, hän on niin hauska kysellessään ensin jotain japaniksi ja sitten kun en ymmärrä, niin kysyy samaa asiaa englanniksi. Harvinaisuus täälläpäin! Go 7elevenin myyjä! Otin hauskoja kuvia ajankuluksi tänään koululla. Katsokaas näitä!

10 päivää jäljellä

Tämä kuva on viimekertaiselta kulttuurikurssilta viikon takaa, minä yukatassa ja todella pihalla tanssista!

Tämä kuva on matkalta Tokushimasta Sendaihin, kun etelä-Japanissa oli alkanut jo virallisestikin sadekausi, ilma oli hyvin harmaa ja melankolinen, vähän niin kuin minun mielialani tällä hetkellä.

Eilen tapahtui hassu juttu, oltiin Kotani-kunin kanssa kävelyllä ja haettiin hänen pyöränsä yliopiston hammasklinikalta, jonne hän oli sen jättänyt minulle tuntemattomasti syystä. Kuitenkin olimme lähdössä takaisinpäin, kun huomasin viereisellä urheiluhallilla liikettä. Siellä oli kendo-harjoitukset ja sanoin Kotanille, että voitaisiinko mennä katsomaan, kun Mikko harrasti lajia joskus aikoinaan, enkä ole koskaan nähnyt sitä livenä. No mentiin sinne, ja Kotani huomasi että siellä kaveri jonka nimi on Mikko (katakanoilla kirjoitettuna tosin). En sen kummemmin pohtinut asiaa, kunnes sitten vasta kun pojat ottivat kypärät päästään kas, vain joukossa oli hyvin suomalaisen näköinen pellavapää. No ehta suomi-poikahan tämä tamperelainen insinööri sitten lopulta oli. Hämmennys oli molemmin puolinen ja vieläkin hymyilyttää yhteensattuma. Pieni on tämä meidän pallomme!

Tämä päivä kului koulun merkeissä ja tutustuin lisää toisen vuositason opiskelijaan Kaoriin,  joka tulee elokuussa käymään Suomessa Study Tourilla, lupasin viedä hänet kuuntelemaan metallia tms. ja näin pois päin. Tänään on väsyttänyt ihan toivottomasti, liekö stressi kaikesta tehtävästä ja miten saan loput tavarat mahtumaan ja miten ehdin Finnairin jatkolennolle ja kaikkea. Lisäksi sain tänään tietää, etten tapaa Sandyä enää ainakaan Japanissa. Tämä on ainakin se oletus jolla nyt elelen. Erinäisistä syistä en voi nähdä häntä ja lisäksi hän joutuu lähtemään varsin pikaisesti hautajaisiin Jenkkeihin, joten eipä paljon itku auta.

Niin... haikeat ovat tunnelmat. Huomenna toiseksi viimeinen kerta kielikoulua. Milloinkohan itken. Ehkä lentokoneessa, kun lähden Sendaista. Mene ja tiedä.

Mitään parempaakaan en keksinyt!

Kuitenkin tylsääkin tylsemmän koulupäivän jälkeen on hiukan nihkeätä kertoa mitään päivästä, joten tein testin. Tai parikin MTV3:n sivuilla, mutta tänne nyt piti laittaa tämän "Tyylitestin" tulos. Revetkää nauruun! Tällainen siis olen kahdeksan kysymyksen jälkeen:

Olet Hätkähdyttävä!

Sinun tyylisi on originelli ja moderni. Olet edelläkävijä, joka tietää mitä tahtoo ja ottaa sen myös. Cool on sinun sanasi sisältä ja ulkoa. Hallitset itsesi kaikissa tilanteissa ja sopeudut hyvin myös haasteisiin. Tunteesi ovat voimakkaat, mutta et välttämättä näytä niitä. Vedät puoleesi erilaisia ihmisiä, jotka kaikki haluavat kylpeä karismasi loisteessa. Lähellesi ei kuitenkaan ole niin helppo päästä kuin miltä se saattaa näyttää - valitset seurasi huolellisesti. Kavereita sinulla voi olla paljon, mutta todellisia ystäviä ei. Mutta ystävyytesi on niin arvokas asia, että sitä kannattaa kyllä tavoitella!

Liekö joku samaa mieltä kyseisen tekstin kanssa? Ai, joo mun henkinen ikä oli muuten sitten pirtsakka kolmekymppinen, eipä tarvitse potea enää tulevaisuudessa kolmenkympinkriisiä! *hekottaa* Eli pallon tällä puolella kaikki hyvin.

Liikaa tavaraa ja liian vähän tilaa

Tämän päivän olen viettänyt lähinnä pakkaillessa ekstra tavaroita pahvilaatikoihin, jotka sitten lähetän Suomeen. yhteensä melkein 15 kiloa vaatteita, lehtiä, kirjoja, astioita, teetä, kenkiä ja ties mitä muuta joudun siis shippaamaan ja odottelemaan niiden Suomeen saapumista luultavasti 2 kuukaudesta 3 kuukauteen. Hienoa! Sellaista se vain nyt on, rajoitettu on lähetettävän tavaran määrä. Se vain hiukan huolestuttaa, että miten ne tullissa ajattelee kun arvo ei saisi olla yli 45 euroa ja suuri osa vaatteista esim. on ostettu Suomesta ja olen maksanut niistä Suomen verot ja kaikki muutkin hässäkät, niin nyt kun tuon ne takaisin toisesta maasta. En löytänyt informaatiota Tullin sivuilta, joten nähtäväksi jää, saanko soiton, että tulepa tullaamaan. Oih! Kun ei nuo laatikot arvoltaan yli 45 euroa ole. Bahus sentään. Suuri osa on nimittäin ilmaisia lahjoja. Oih, oih! No sellaista siis tänään. Kohta pitää mennä iltatoimille!

Kaikki hyvin!

Ensimmäinen isompi järistys pelästytti minut tänään 8:45, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ja nyt järisee jälkijäristykset, ihan juuri samalla kun kirjoittelen tätä. Mutta tosiaan kaikki on hyvin, eikä mitään sen kummallisempaa tapahtunut. Järistyksen keskus oli meidän näkökulmastamme hyvin lähellä ja voimakkuus keskuksessa oli 6+ (japanilainen asteikko 1-7) ja Takimichissa järisi luultavasti 5+ verran. Pitää jatkaa aamutoimia. Tänään menen baseball otteluun, saa nähdä millaista on ja niin pitää ostaa Miholle lahja, hänellä on tänään syntymäpäivä!

Viimeinen Ikebana-tunti

Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti viimeinen ikebana tunti. Tapansa mukaan Opettajani Abe-sensei oli pukeutunut kimonoon ja käyttyäytyi yhtä sulavasti kuin 30-vuotias kimonossa. Ikää rouvalla on kuitenkin lähemmäs 80, vaikka ei uskoisi ihan hevillä. Minä taas hyvin edustavana kuvassa. Opettaja on siis minusta luultavasti melkein kymmenen senttiä lyhyempi ja tuntuikin välillä hassulta katsoa alaspäin, kun enhän minä Suomessa niin tee. (outoa!) Sain häneltä lahjaksi Ikebana kirjan, vaikka hän ei tosin tiennyt tämän olevan viimeinen kertani tänään. Tuntui jotenkin haikealta jättää Emmaus taakse tänään, en tiedä tulenko koskaan tapaamaan opettajaani enää. Hänen tapansa opastaa kukkien asettelussa ja yleisestikin lämmin olemuksensa muistutti minua paljon omasta mummistani. Melkein itkua tuhertaen polkaisin pyöräni liikkelle ja suuntasin kotiin. Lohdullisesti yritän ajatella Abe-senseen sanoja:"Näkemisiin, ei hyvästi.". Miten vanhat ihmiset osaavatkin valita sanansa niin kauniisti. Näihin tunnelmiin päätän tänään.

Viimeisiä päiviä viedään

Tajuntaani pamahti tänään ensimmäistä kertaa, etten halukaan lähteä täältä vielä näin pian. Juuri kun alan omaksua kieltä ja tapoja niin sitten pitää jo lähteä pois. Harmillista! Vaikka on ollut alamäkiä, niin kyllä on ollut ylämäkiäkin. Etenkin Sendan no Okalle mennessä (kts. kuva). Tänään olikin viimeinen matka Okalle ja aika haikein mielin jätin Wakoh-sanin taakseni. Harmillisinta ehkä on, etten voi ottaa ihmisiä mukaani, vaikka kuinka haluaisin. Tänään on paistanut aurinko ja ollut taas todella lämmintä. Ihanaa, että sadekausi ei vielä alkanutkaan, vaikka hetken vaikuttikin siltä. Ehkä se ei ehdi tullakaan ennen kuin lähden. (?) Nyt täytyy lähteä lunastamaan lupaus housujen korjaamisesta!

Positiivinen yllätys!

Lähetin tänään paketteja maailmalle, saa nähdä jäävätkö japaninkirjani jonkin laivan ruumaan vai löytääkö posti perille, lisätietoja saatavilla 2-3 kk:n kuluttua suoraan henkilöltä. Reilut 5000 jeniä köyhempänä siis poistuin postista ja toivon parasta pakettien suhteen. Janina syntymäpäivälahjakin lähti samaan reissuun, mutta Economy Airmailina, eli pitäisi olla perillä kahden kolmen viikon kuluttua. (Äiti jos siis sitä ei kuulu niin posti söi!)

Tänään oli tajuttoman lämmin päivä ja kuten arvata saattaa matkani suuntautua Sendan-no-Okalle, kuinkas muutenkaan kun aurinko paistaa täydeltä terältä ja asteita on 26°C. Eihän siinä tosiaan muuten mitään, jos paikka ei olisi "Hill Home" koska se tosiaan ON mäen päällä. Läähättäen ja kuumissani pääsin perille, jäätelön voimin. Lisäksi bongasin kaupasta Sprite Zeroa, testasin. Arvio: Ihan jees, jotkut kuplavedet on parempia. Juup, juup. Kotiin päästyäni makoilin takapihalla tunnin verran ja lämmittelin ihoa. Ilokseni huomasin juuri äsken, että olen saanut kuin saanutkin edes hiukan väriä kalpealle nahalleni, sitähän japanilaisnaiset ihmettelevät, mutta minä pidän enemmän väristä kuin puna-valkoisesta. Nyt naamapesulle! Väsyttää niin, että silmät ei meinaa pysyä auki, tulitikku-kikka käyttöön. *virnistää* "Väsynyttä läppää".

Kaikki hyvin hengissä ollaan

Laiskamato on vallannut tämän osoitteen varsin lahjakkaasti. En vain yksinkertaisesti jaksa enää kirjoittaa, tänään olin koululla ja melkein nukahdin luennolle, koska en ymmärrä mitään. Toisaalta taas pieni otus sisälläni riemuitsee, koska alan pikkuhiljaa oppia seuraamaan yksinkertaisimpia keskuteluja. Että näin. Huomiseksi olisi pitänyt opetella liuta adjektiiveja, mutta kun on laiska ja muutakin tekemistä, niin aika heikoille jäi. No sainpahan tuossa lauantaina viimeisteltyä Makiokan Sisaret-kirjan, suosittelen luettavaksi. Hyvin epäeurooppalainen kirjoitustyyli ja lopulta huomaa, ettei tarinassa ollutkaan yhtä päähenkilöä, vaikka sitä kissojen ja koirien kanssa yritti etsiä. Tänään kävin aamulenkillä 6:15-7:05 oli lämmin. Nyt tunnen kävelyn ja pyöräilyn jaloissani, mutta oli hauskaa.

Että tervehtyminen voikin olla ihanaa!

Juu-u ei tämä päivä kyllä paremmaksi voi muuttua, enää ei särje joka paikkaa ja koti-ikäväkin hiukan hellitti kun sai puhua pitkän tovin Annan kanssa Skypellä. Rentouttavaa tajuta, että paranen ilman mitään kommervenkkeja. Kirjoittelin muutamia postauksia, mutta kuvien käsitteleminen läppärillä on sen verran aikaa viepää että sain vain parin päivän jutut valmiiksi. Kuvia on taas siis paljon. Tänään olen lähinnä lukenut Makiokan sisaruksia (jap. Sasameyuki 1943-1948, Junichiro Tanizaki), pessyt koneellisen pyykkiä, puhunut Annan kanssa, imuroinut huoneen ja syönyt. Siinä on ollut tarpeeksi jännitystä tälle päivälle. Huomenna sitten alkaa oikea arki, kielikoulu josta olen ollut poissa jo öö-- kolme kertaa kun nyt tiistaina olin sairaana. Mahtaa olla paljon kiinni otettavaa. Sellaista sattuu.

Nyt menen suihkuun ja sitten nukkumaan. Puhtaisiin ulkona kuivatettuhin lakanoihin! Ja muuten nauttikaa nyt niistä helteistä, kun minä tulen takaisin Suomeen niin siihen ne loppuvatkin, pahaenteisesti täällä on siis ollut vuosikymmeniin KYLMIN kevät. Thänks! Hyvät yöt (Okaeri Nasai)! ps. jokin asia tässä kuvassa on niin tajuttoman rauhoittavaa, että voisin tuijotella sitä pidempäänkin.

kolmatta päivää sairaana ja pikkutoukka

Kuume on onneksi laskenut, mutta vatsakipu ei ole mennyt minnekään. Lisäksi pitkin päivää on oksettanutkin. Alaselän särky, lihasheikkous, aistien hitaus ja kaikki muut sivuoireet merkkinä huonosta ravintoaineiden imeytymisestä ja lievästä nestevajauksesta muistuttavat joka kerta kun nousen futonilta.

Tämä on niin hämmentävää, olla täällä yksin ja sairaana. Viimeksi luultavasti viisi vuotta sitten olin Suomessa kipeänä niin että oli kuumetta ja jouduin olemaan kotona enemmän kuin yhden tai kaksi päivää. Aaltoileva pahaolo ja vessaan säntäily kymmenen viidentoistaminuutin välein on myös hyvin epämiellyttävää ihan jos siitäkin syystä että talossa on kuusi muuta ihmistä. Kyllähän kaikki tilanteen ymmärtävät, mutta kiusallisuutta se ei vie pois. Ahdistaa kirjaimellisesti.

Ensimmäistä kertaa koti-ikävä iskee aivan kunnolla. Tuntuu siltä kuin, että nyt ostan lentolipun Tokioon ja lähden mahdollisimman pian kotiin, riippumatta rahasta tai tavaroista, kunhan pääsen kotiin. Naurettavaahan tällainen on, ja johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen sairas. Ensimmäistä kertaa itken, kun on niin paha olla, mutta vain musiikin provosoimana (tosi fiksua ylipäänsä kuunnella rakkauslauluja ja muita herkkisbiisejä tällaisessa olossa ja mielentilassa). Toisaalta se auttaa purkamaan turhaumaa, kun ei osaa enää pukea tunnetta sanoiksi. Yhtäaikaa yritän järkeillä, että jos olen kipeä minun ei tarvitse mennä kouluun ja on ihan okei jäädä kotiin jos nesteet ei pysy sisällä. Mutta EI, se pieni pirullinen perfektionisti vasemmalla olkapäällä ilkkuu, että olen heikko ja tekeydyn vain sairaaksi. Tämä on aivan sairasta. Silti jossain muistojeni kätköissä muistan kuulleeni, että jos ei ole kuumetta mennään kouluun.

Huomenna olen varmaan jo terve ja naureskelen lievästi häpeillen tälle tunnepuuskalle. Niin, mutta tällaista se on nyt sitten olla täällä. Mitenkään valehtelematta tai kaunistelematta. Jos en ala huomenissa parantua on luultavasti mentävä lääkäriin. Katsotaan nyt miten käy.

Onhan minulla toki seuraa tuosta toukasta joka viihtyy suloisesti omalla pikku alustallaan ja sitten tietysti minun tatamillani. Hyvin hurmaavaa, joku muu kiljuisi inhosta, mutta minä en jaksa, antaa luontokappaleen olla, eihän se minua vahingoita olemassaolollaan. Aika hauska kuva siitä tulikin, vaikka valoa oli vähän heikosti. Onkohan se tuossa vielä huomenna?

Lauantai iltana kotiin Tokushimasta

Nyt on tosiaan jo maanantai, en jaksanut lauantaina kirjoittaa viikon tapahtumista, mutta nyt vielä heikommin. Makaan sängyssä ja kärsin järkyttävästä olosta. Nesteet ei pysy sisällä ja viime yönä kuumetta oli lääkkeistä huolimatta 38,7 °C. Mä väsyn jo tätä kirjoittaessa, saati kun pitäisi syödä, käydä vessassa tai mitään muuta kuin maata aloillaan. Kuitenkin selvisin reissusta Tokushimaan hengissä, mutta nyt makaan puolikuolleena kotona, onneksi muhun ei päde näitten kouluunmeno politiikka. Onneksi! Nyt menen takaisin nukkumaan, olenhan tänään ollut valveilla jo ruhtinaalliset kolme tuntia!