Sääntö nro. 1: Hanki kartta, hyvä kartta, ei mitään rupuista turistikarttaa ja vaikket osaisikaan lukea ko. merkkejä on niistä paikanpäällä enemmän hyötyä kuin englannista. KOKEMUKSEN SYVÄLLÄ!
Sääntö nro. 2: Älä luota pyörän ohjaustangossa olevaan kompassiin, se voi olla hiukan epätarkka.
Sääntö nro. 3: Älä luovuta, jos sinusta alkaa tuntua, että olet menossa väärään suuntaan. Vaistosi on vain väärässä.
Eli näin mulle kävi tänään. Normaalisti 10 minuuttia kestävä pyörilymatka kestikin sitten tunnin ja 10 minuuttia. Eli ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Jotenkin mä jossain vaiheessa kuvittelin olevani menossa ihan eri suuntaan kuin sitten meninkään ja päin honkiahan se sitten kosahti. Ei voi mitään, näin vain kävi. Onneksi sitten yhden kaupunginosan nimi oli käännetty romanjeiksi (eli meidän aakkosille) ja kykenin sen avulla löytäään itseni takaisin. No nyt olen hikisenä ja väsyneenä kotona. Huomenna onneksi ei tarvitse mennä minnekään ihmemestoihin. Eipä silti, ensi viikolla pitäisi löytää tiensä kotiin samasta paikasta. Sitä ennen yritän hankkia kartan tai edes käydä siellä jonkun kanssa, joka tuntee reitin. On kyllä sen verran urvelo olo, ettei sanoin voi kuvailla. Kiersin puoli Sendaita reissullani, kyllähän mä kivoja asioita näin, mutta kyllä mä mielummin tietäisin missä menin. Sellaista siis tällä kertaa. Uusia seikkailuja odotellessa. Ai niin ja näillä kaduilla ei sitten ole nimiä, että voitte kuvitella kuinka paljon se helpottaa suunnistamista.
Sääntö nro. 2: Älä luota pyörän ohjaustangossa olevaan kompassiin, se voi olla hiukan epätarkka.
Sääntö nro. 3: Älä luovuta, jos sinusta alkaa tuntua, että olet menossa väärään suuntaan. Vaistosi on vain väärässä.
Eli näin mulle kävi tänään. Normaalisti 10 minuuttia kestävä pyörilymatka kestikin sitten tunnin ja 10 minuuttia. Eli ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Jotenkin mä jossain vaiheessa kuvittelin olevani menossa ihan eri suuntaan kuin sitten meninkään ja päin honkiahan se sitten kosahti. Ei voi mitään, näin vain kävi. Onneksi sitten yhden kaupunginosan nimi oli käännetty romanjeiksi (eli meidän aakkosille) ja kykenin sen avulla löytäään itseni takaisin. No nyt olen hikisenä ja väsyneenä kotona. Huomenna onneksi ei tarvitse mennä minnekään ihmemestoihin. Eipä silti, ensi viikolla pitäisi löytää tiensä kotiin samasta paikasta. Sitä ennen yritän hankkia kartan tai edes käydä siellä jonkun kanssa, joka tuntee reitin. On kyllä sen verran urvelo olo, ettei sanoin voi kuvailla. Kiersin puoli Sendaita reissullani, kyllähän mä kivoja asioita näin, mutta kyllä mä mielummin tietäisin missä menin. Sellaista siis tällä kertaa. Uusia seikkailuja odotellessa. Ai niin ja näillä kaduilla ei sitten ole nimiä, että voitte kuvitella kuinka paljon se helpottaa suunnistamista.
3 kommenttia:
Kuulostaa mun painajaiselta kadut joissa ei oo nimiä... Eksyn muutenkin aina, joten tervetuloa joukkoon :)
Mut hei, saitpahan päivän kuntoilut suoritettua ;)
Voi sua rassukkaa isosiskoa! Hyvä että kummiski löysit kotiin :) Mä olisin varmaan tossa tilanteessa menny ihan hysteeriseks ja saanu jonku itku-potkukohtauksen (varmaan osasit olettaa mut tuntien, hah). Muuten onki tainnu mennä aika hyvin?
Huomaatkos mäki olen nyt niin energinen, et jaksan jopa kirjoittaa! :D Tosin sillä, et mul on lauantain treffit saattaa olla jotain osuutta asiaan, mut ei siitä tässä vaiheessa vielä enempää ;) shh...
-Pikkusisko xxx
Moi,
Kolme tuntia on pyöräretki... ; Totaalieksyminen on se, kun ajaa autoa yhtään tietämättä mikä on suunta ja sitten paniikissa soittaa miehelleen ja huutaa: "tää asfalttitie loppu ja tästä alkaa hiekkatie, mihin mun nyt pitää mennä!!!!" (En minä, vaan se työkaveri - onnistuis kyllä multakin, mähän en löydä Stockalta ulos ;))
Mutta kirsikkapuut olivat kuin sadusta!
-Mari
Lähetä kommentti