Konnichiwa! Hajimemashite, Joanna desu, doozo yoroshiku onegaishimasu. Miksi on niin vaikeata saada suusta ulos tällainen, kun se olisi vain kohteliasta. Multa hajoaa pää tähän omaan sievään täydellisyyden hakuisuuteeni. Pelle, Pelle, Pelle! On muuten hankalaa vaihtaa kieltä jatkuvasti, menee ajatukset sekaisin ja tuntuu ettei oikein pärjää sitä vähääkään minkä pärjäsi aiemmin. Juteltiin eilen illalla ja Mikon näkökulmasta iltapäivällä, ja mä en meinannut saada sanaa suustani kun takeltelin vain. Ja lopuksi piti vähän itkeskelläkin, kai se väsymyksestä johtuu, mutta turhautuminen on varmaan tän hetken sana. Haluaisin niin olla osa tätä hommaa, mutta todellisuus on että olen täysin ulkopuolinen. PÖH! Ja kaikkein oudointa on yrittää tulkita ihmisiä, kun ilmeitä ei juurikaan saa ulos. Musta alkaa kohta tuntua, että mua pidetään ihan pöpinä ja todella epäkohteliaana. That's what I don't WANT! Juuh.. tosiaan eilen koin ensimmäisen maanjäristykseni, ehkä mainitsin siitä jo eilen (?), mutta enpä olisi tajunnut ellei joku olisi asiasta maininnut. UPS! Mun pitänee kohta mennä syömään ja sitten ryhtyä opiskelemaan nihongo:a. We'll see how it ends up... Sayoonara.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Huomenta kultaseni.
Älähän nyt "parjaa" itseäsi. Kyllä sinä toisella viikolla jo alat tottua uudenlaiseen maailmaan ja elämän menoon. Tuolla aikaerolla ja univajeella on suuri merkitys, eli yritä nukkua se mahdollisimman nopeasti pois. Sen jälkeen elämä hymyilee ja pääset nauttimaan matkasta.
Itse muistan miltä tuntui kun jouduin olemaan perhejuhlissa, jossa kaikki puhuivat vain ruotsia. Illalla sitten pää tuli pipiksi ja pelkästään ajatteleminenkin sattui niin että laatta (niin kuin te sanotte) meinasi tulla.
Mummi miettii, miten sinä voit ja pärjäät. Kerron hänelle terveisiä, että kaikki on hyvin ja voimme kirjoitella tätä kautta kuulumisia vaikka joka päivä.
Sinua ajatellen; äiti'si, Janina ja Stefan
Lähetä kommentti