Japani, Sendai, 3:00 pm, eikä nukuta!

Mun sormet on aivan jäässä tai kohmeessa pikemminkin, ei nyt sentään liioitella. Makaan "hutonilla" ja ihmettelen tosissani tätä maailman menoa. Jostain käsittämättömästä syystä ei vain tahdo nukuttaa, joku voisi nyt vihjata sen Finlandia pullon suuntaan, mutta se sattui jäämään valitettavasti kotiin. Öh! Tosiaan tuli mieleen eilisestä tai no toissapäiväisestä oikeastaan jos korrekteja ollaan. Sain tiedon kahdeltatoista Suomessa, että menen käymään visiitillä Tokushiman yliopistoon ja sitten sieltä mahdollisuuksien mukaan matkustan Kyotoon, Osakaan ja Hiroshimaan (okei tän lisämatkustelu-jutun sain selville vasta Japanissa). Tästä seurasi sitten se, että kiireellä pärähdin Suomen matkatoimistoon ostamaan tätä Japan Rail Passia (edellisessä kohdassa oli virhe, en jaksa korjata..) ja kas sainko kuulla, että sitä ei saakaan heti paikan päällä vaan sen kirjoittamisessa kestää ainakin päivä. Ja siis ne ihan oikeasti kirjoittaa sen käsin, ei ole mitään sähköistä versiota. Hommahan hoituu sitten niin, että ne lähettää sen "Voucherin" Mikolle, Mikko lähettää sen mulle ja mä toivon, että se ehtii ajoissa perille. Että tällaista säätöä tällä kertaa!

Mitäs vielä, no tosiaan eilen söin ekan kerran perinteistä japanilaista ruokaa, sellaista riisiä kypsennetullä kalalla käärittynä merilevään. Outoa oli, että se levä oli rapeaa! Sitten illalla isäntäperheessä sain riisiä, "nakkikeittoa" (tämä oli perheen äidin Mihon oma keksintö, varsin suomalaista!) ja sellaista kaalisalaattia. En tajua kuinka nää ihmiset on näin laihoja ja syö aivan käsittämättömiä määriä! Hyvä että jaksoin syödä oman annokseni. HUH! Jatkan päivemmällä lisää tarinointia. Nyt keskityn keskustelemaan Mikon kanssa. Bai bai!

Tosiaan lentokenttäkokemukset on vielä totaalisen läpikäymättä!