13:00 Mr. Watanaben oli määrä tulla hakemaan mut kotoa, mutta häntä ei näy. PANIIKKI! Olenko ymmärtänyt ajankohdan ja paikan väärin. Oh, Noh! En, muuten niin täsmällinen Mr. Watanabe saapui hiukan aikataulusta myöhässä, kuulemma hyvin epätyypillistä hänelle. Ei voi tietää! Kaikesta huolimatta menimme käymään Sendain International Centerillä, jossa minun yllätyksekseni oli menossa vapaaehtoisten japanilaisten pitämä japaninkielen oppitunti. Siellä homma siis toimii siten, että halukas voi mennä paikanpäälle torstaisin 13:00-15:00 ja opiskella henkilökohtaisen ohjaajan avustuksella japania. HULLUA! Siis aivan mahtava systeemi. Pitää tarkastella lukujärjestystä, jos sattuu löytymään päivä jolloin voisin piipahtaa "tukiopetuksessa". Ensi viikolla alkavat japaninkielen oppitunnit ja muutenkin koulu. Aikatauluni on pääpiirteittäin ma-pe 9:00-16:00 koulua, toimimista Sendan-no-Okassa tai Sendan-no-Yakatassa japanilaisen suuhygienistin opastamana. Sellaista siis tiedossa. Lisäksi opiskelen vaihtelevasti yksittäisiä tunteja biologiaa, sosiologiaa, protetiikkaa, endodontiaa ja ties mitä. Hyvä kysymys onkin, että mitä meinaan tajuta tunneilla ollessani! Huh, huh. Hauskaa siitä kuitenkin tulee epäilemättä.
Ylemässä kuvassa on siis edellispäivän kulinaristisia nautintoja. Heinäsirkkoja ja ehkä hiukan yllättäen valasta. Kohteliaisuussyistä maistoin molempia, vaikkakin valaan syöminen aiheutti lievää eettistä ristiriitaa mielessäni. Jännäähän se oli, mutta maku oli kyllä hyvin lähellä raakaa tonnikalaa, joten en tiedä oliko sen väärtti. Jotenkin on vaikeata arvioida mikä on oikein ja mikä väärin, tilanteessa jossa natiivit ovat vuosituhannet syöneet valasta kuin mitä tahansa ruoka-ainetta. Tehkää itse omat päätelmänne, itse en valaan metsästystä hyväksy, kuin vain niille, joiden kulttuuriperintöön se kuuluu. Massakalastus ei kuulu mielestäni tähän kategoriaan. Heinäsirkat taas maistuivat aivan taateleille tai viikunoille, joten enpä olisi silmät sidottuina osannut kertoa mitä syön. Ehkä hiukan olivat rapeita, mutta mikäs siinä. Ihan hyvää siis loppujen lopuksi. Alemmassa kuvassa on perinteistä japanilaista riisivanukasta, joka näyttää oudolta, mutta maistui lähinnä mummin kaurakekseiltä. Päällä on maapähkinä-juttua ja itse vanukas/karkki on valkoinen hiukan kananmunan näköinen myökky, jonka tekstuuri on hyvin tahmea ja kumimainen. Vaikea kuvailla! Sellaisia "herkkuja" siis tuli syötyä toissapäivänä. Tänään ei juuri ollut mitään sen kummempaa. Bai, Bai!
1 kommentti:
Eipä ois uskonut, että heinäsirkat maistuu kuivatuille hedelmille, interesting :)
Lähetä kommentti