Kyretointia, luento endodontiasta ja pedodontian luennoitsija Umeåsta

Jee! Pääsin kokeilemaan miltä tuntuu leikkiä täysin noviisia phantom-luokassa. Tuntuu kuin siitä olisi iäisyys kun viimeksi on ollut kyretti kädessä ja asiaa ei helpottanut lainkaan se, ettei kädessä ollut LM:än tuttu ja turvallinen mini. Nämä jenkkihässäkät on kyllä sellaisia lusikoita, että pahaa tekee tunkea edes feikkileukojen ikeneen. Huh! Eihän mua muuten melkeen edes erota joukosta? Eihän. Nyt pitää enää vetäistä musta peruukki päähän ja mähän menen ihan japanilaiseta. En vai? No höh.

Hauskan vaihtelun jälkeen suuntasimme endodontian luennolle, jota oli taas pitämässä joku ulkopuolinen proffa Tohokun yliopistosta, miksi ei meilläkin? Mitään muuta luennosta ei jäänyt käteen kuin japanin kielinen PowerPoint esitys, mutta kai mä tiesin jo kaiken etukäteen, ainakin näin teoreettisesti pitäisi tietää.

Tämän jälkeen sitten ajattelin, että kuivumisen huippu pedodontiaa, kunnes iäkäs herra saapui ovesta sisään, spottasi minut ja pitkien pätkien selittelyn jälkeen lähti mikrofoninsa kanssa määrätietoisesti kävelemään minua kohti. Tämähän on jo siis ihan tuttua, mutta sitten kun se päräytti selkeällä englannilla (luokka kohahti tässä kohtaa ja hetkeä myöhemmin kikatti hysteerisesti), että minä olen (en napannut nimeä, kun ei oikein vielä tuo kieli käänny) ja että hauska tutustua. Siihen sitten paniikinomaisesti yritin oman nimeni sopertaa ja ah, eihän se kysy  mistä olen kotoisin. Suomesta tietysti ja se toteaa, että tiedänkö missä on Umeå (tietenkin, nanosekunnin miettimisen jälkeen). Ja melkein samaan virkkeeseen, että ruotsalaiset ja suomalaiset on huippuja pediatriassa. Sanohan siihen yhtään mitään kovin rakentavaa. Kiitos ja näkemiin ja sitten se olikin jo luokan edessä. Suurimman shokin koin kuitenkin puolessa välissä diasarjaa, kun yhdessä diagrammissa oli esitelty dmf-indeksin kehitystä (kaikki muut kuin asianosaiset, valitan, en ryhdy selittämään) eri maissa vuosien 1972 ja 1984 välillä, ja mikäs muu kuin Suomi siellä on viimeisenä esimerkkinä (parhailla arvoilla 1.7 -> 0.7) ja kun oli vielä, että mikä paikka niin ESPOO! En voi edes arvata millainen mun ilme oli, mutta koominen varmaan.

Palasin sitten flunssaisena kotiin kaupan kautta ja ostin kaikkea tylsän hyödyllistä ja takin, joka oli puoli ilmainen. Laitan ehkä huomenna kuvan tuonne toiseen blogiin niin käykee sitten sieltä kahtelemassa. Pärjäilkää!