Viime metreillä tajusin, etten ollutkaan pakannut työkenkiä mukaan. Epäilys kalvaa, mitäköhän muuta, ehkä tärkeämpää olenkaan unohtanut. Voih! Miksi pitää olla tällainen ainainen stressipallo? Mulle ei ole vieläkään selvinnyt, saanko vapaaviikon vai en ja ostanko siis näin ollen Japan train pass:in valmiiksi. Äh, että voikin olla hankalaa. Mikko totesi, että tässä kohtaa intistä olisi hyötyä. (?) Ilmeisesti juuri tähän tietämättömyyden sietämiseen. Huomenna Japanin aikaa tähän aikaan, eli yhdeksältä, vähän yli mä olen vihdoin siellä. Sitten ongelmana onkin Mr. Watanaben löytäminen. Sillä siisti! Ihanaa kun aurinko paistaa lähtöpäivänä, jotenkin tulee paljon toiveikkaampi olo tämän tietämättömyyden kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Yleisö vaatii heti välittömästi ensihetkestä, vieraalla Japanin maalla, lähtien kuvia ja älyttömiä kommelluksia! :)
Keep Up, friiiend! :)
Lähetä kommentti