Kaikki, meni, kaikki neljän viime vuoden aikana tehty, menetetty. Itkettää, potkituttaa, raivostuttaa, ahdistaa ja kyynisyys iskee! Kaikki valokuvat, kaikki kouluhommat, kaikki kuvamodaukset, aivan kaikki. Tuntuu kuin olisi ollut tulipalossa. Onneksi ei! Täytyy raahautua kauppaan ja ostaa se muistitikku, jos vaikka välttäisi samankaltaisen kohtalon. Toisaalta, asioista voi oppia kai jotain, vaikka nyt siltä ei tunnu. Harmillisinta, on että nyt mulla ei ole mitään dokumentteja esim. vaihtoo liittyen. Sellaista elämä vaan vissiin on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti