Päivät vähenee, bileet paranee

Eilen juhlittiin läksiäisiä ja tänään kärsin jälkiseuraamuksista, hyvä tyttö. DOH! Hauskaa oli niin, että olo ei oikeastaan harmita. Sain ihania läksiäislahjoja! Ruisleipää, mämmiä, HK:n sinistä, suklaata, salmiakkia ja kuoharia ja punaviiniä, ja pari pikkupulloa mielenvirkisteeksi. Kiitos kaikille! Hauskat bileet jatkui sitten hetken Onnelassa pienemmän porukan kanssa ja palatessani kotiin jatkoin vielä meille jääneiden kanssa hauskanpitoa. Kyllä on turnauskestävyys testattu! Nyt tenttimateriaalien pariin. Pitänee ryhtyä keräilemään kahdeksi viikoksi vaatteita, kiitos Sannan vinkistä, ettei pidä kantaa hirveitä määriä mukana ihan turhaan.

Päiviä jäljellä kolme...

Tättädä dää dää-ää

Viimeyöisten painajaisten ja äidin kanssa kinastelun (äiti ei uskonut, että lentokentällä myytävät adapterit ei muunna 100V jännitettä 220V:si) jälkeen selvisin kuin selvisinkin tästä päivästä. Muuten oli ihan hauska päivä, mutta hiukan stressiä aiheuttanut opinnäytteeseen liittyvä oppitunti ahdisti kyllä aamulla. Hyvinhän se sitten kuitenkin meni, miksi ei olisi mennyt, kyselen itseltäni näin jälkeenpäin. Tänään oli viimeinen työpäivä kolmeen kuukauteen. Jotenkin on haikea olo. Möh. Nyt pitänee mennä pikkuhiljaa nukkumaan.

Päiviä jäljellä kuusi...

Totaalitajuaminen!

Pääsiäinen kului suurimmaksi osaksi kotona ja lauantaina kävin Annan kanssa ulkona, oli tosi kivaa. Sitten sunnuntaina lähdettiin Mikon kanssa Toivolaan. Saunottiin siellä ja vietettiin rauhallisia hetkiä, vaihteeksi. Että olikin ihanaa. Maanantaina sitten paistoi aurinko ja päästiin kävelemään jäällä. Otin kuvia vaikka kuinka monta. Niin tosin lauantai-iltanakin, täytyy ehkä pyytää Annalta lupa hänen kuvansa esittämiseen netissä.

Tänään on siis tosiaan tiistai ja lähtöön on enää kahdeksan päivää. Mä alan olla hysteerinen, en ole vielä kertaakaan pakannut rinkkaa, enkä edes miettinyt mitä kaikkea PITÄISI ottaa mukaan. Jotenkin ajatus valmistautumisesta tuntuu harvinaisen ahdistavalta, kun kaikkea muutakin tehtävää on niin runsaasti. Ei ole helpoksi tehty lähtemistä, kevään ainut ja viimeinen tenttikin on ensi viikon tiistaina joten ei helpota paljon, tuo lukeminen tätä menoa.


Nyt pitänee ryhtyä rakentamaan ortodontian portfoliota, joka olisi pitänyt palauttaa jo viikko sitten. Samapa tuo, turha itkeä tapahtunutta. Pystypäin eteenpäin. Ehkä menen nukkumaan, kun huomenna on aikainen herätys, se siitä portfolion tekemisestä. *hihittää hysteerisesti* Sattuisiko joku tietämään mistä saisi Japaniin sopivia pistokkeita ja sitten sopivan adapterin?

Tältä näytti Renkajärvellä maanantaina 24.3.2008, rauhoittavaa, niin minustakin.

Niinhän siinä sitten kävi!

Kaikki, meni, kaikki neljän viime vuoden aikana tehty, menetetty. Itkettää, potkituttaa, raivostuttaa, ahdistaa ja kyynisyys iskee! Kaikki valokuvat, kaikki kouluhommat, kaikki kuvamodaukset, aivan kaikki. Tuntuu kuin olisi ollut tulipalossa. Onneksi ei! Täytyy raahautua kauppaan ja ostaa se muistitikku, jos vaikka välttäisi samankaltaisen kohtalon. Toisaalta, asioista voi oppia kai jotain, vaikka nyt siltä ei tunnu. Harmillisinta, on että nyt mulla ei ole mitään dokumentteja esim. vaihtoo liittyen. Sellaista elämä vaan vissiin on.

Vitutuksen multihuipennus!

Ei, näin ei voi käydä TAAS! Edellisen kerran kovalevymme "tuhoutui" reilu puoli vuotta sitte ja menetin jonkin verran koulutehtäviä ja muita tärkeitä tiedostoja. Tarina alkaa siitä, kun uusi  pöytäkoneemme alkoi osoittaa mieltä pari viikkoa sitten kaatuilemalla yhtenään. Ei siinä mitään, taistellaan ja buutataan kone n. puolen tunnin käytönjälkeen aina uudelleen. Menetimme hermomme ja Mikko päätti alustaa koneen ja formatoida C-aseman.

Tuloksena tilttiin mennyt kovalevy, formatoitu C-asema, mahdollisesti osittain formatoidut muut asemat, sekaisin oleva kovalevyn osiointi ja lopuksi kovalevyltä ei käytännössä saa mitään ulos ominneuvoin! Mikä avuksi, tiedonpelastus klinikka ja 160 euron lasku, jos hommaa edes voidaan tehdä. Kaunista, niin todella kaunista! Enhän mä olisikaan halunnut käyttää tuota summaa johonkin muuhun, vaikka Japanissa, ehei.

Näin opin taas back up:ien tärkeyden. Suuntaan siis ostamaan muistitikkua, suosittelen muuten muillekin. Tietokoneet ovat katalia ja juonittelevia otuksia, mutta silti niin tarpeellisia. *murinaa* Näin meillä siis, matkavalmisteluiden, opinnäytetyön ja muiden kouluhommien lisäksi. Huomaa, kouluhommia ja opparia ei voi tehdä, kun kone on skrubuna. Hyvä vai huono, päättele itse!

Karaoke vs. Singstar

Olen kuullut huolestuttavaa huhua (itsestään selvyys) siitä, että japanilaiset rakastavat karaokea ja, että minun on osallistuttava siihen sen enemmittä epäröimättä. TUSKIN! Ei meikäläisen laulunlahjoilla. Saa nähdä kuinka monta kertaa tulee tilanne jolloin pitää yrittää olla korrekti, mutta silti hävettää niin paljon että tekisi mieli varata lento takaisin Suomeen, jossa kaikki ovat niin häpeänvastaisia. Dunno! Tällainen ajatuksen virta tulee vain tähän aikaan. klo. 22:59. Toivottavasti pystyn luovimaan kulttuurien vasta-aallokossa ilman liiempiä ongelmia. Onko hyvä vinkkejä?

Japanilainen host-perhe ottaa yhteyttä

Syke nousee ja alkaa tärisyttää. Olin saanut tänään mailia isäntäperheeni äidiltä. HURJAA! Tästä on tulossa niin todellista. Viime yönä näin vielä painajaista siitä, että äitini tuli hakemaan mua meiltä kotoa ja mä en ollutkaan pakannut, enkä mitenkään valmistautunut lähtöön. Rinkka jäi aivan puolitiehen ja puhtaita sukkiakaan ei ollut pareina. Unohdin lentolipun varausnumeron ja passikin taisi jäädä kotiin. Koneeseen kuitenkin pääsin ja Tokioon asti, jossa huomasin ettei mulla ollutkaan kännykkää mukana jolla soittaa vastaan tulevalle henkilölle. Apuva! Näin ei sitten käy oikeasti, että tajuaisin kahdeksan aikaan aamulla ettei mitään ole pakattuna ja puolet tavaroista on "tyyliin" lainassa kaverilla. Oupsista!

Kirmasin tänään auringon saattelemana Kilroylle kuvan ja liian vähän rahan kanssa, tiedustelemaan ISIC-korttia (International Student Identity Card) ja sitä miten sellaisen voi hankkia. Ihanan positiivinen nuori nainen kysyi vain, että onko mulla opiskelijakorttia mukana ja mahdollisesti myös valokuvaa? Kortin hinta oli 12 euroa, jonka kipaisin otolta hakemassa, kun lompakossa olikin vain 11,20 e (ei sillä saisi?). Doh! Onnellisena kortin omistajana kopisin portaat alas. Hyvä, että jotkut asiat saa hoidetua näin nopeasti, vain noin seitsemässä minuutissa.

Sellaista vaihdon tiimoilta tänään. Ai, joo perheessä on kaksi lasta (luulin, että olisivat jotain teinejä...) jotka ovat 5-vuotta ja 1 vuosi 8 kuukautta vanhoja. Mitäköhän niille keksisi viemisiä? Ideoita? Ajattelin tosissani jotain muumi-aiheista, ehkä kannan niille muumi-käsipyyhkeet. Jokaiselle omanlainen. XD

Uusi kamera Canon IXUS 950 tuli taloon

JEIJ! Eilen hankin uuden kameran aivan vain vaihtoa ajatellen. Seuraavaksi paras selitys hankinnalle on, että rakas HP:mme kärsii lievästi sanottuna akkukeston heikkoudesta. Kolmen kuvan jälkeen kamera ilmoittaa, battery too low for live view,  tosi kiva! Onhan sillä jo toki ansiokkaasti neljä vuotta ikääkin. Ixus veloitti matkakassaa valitettavasti kolmen sadan euron verran, mutta toisaalta mitäpä sitä ei ikimuistoisten kuvien takia tekisi?? Ja ajatelkaa nyt, siinä on 8.0 megapixeliä! Kun vanhassa oli vain 5.1. Hirveää snobbailua ja isottelua. Sillä 5.1 pärjäsi aivan hyvin, eipä ainakaan loppunut muistikortilta tila kesken ja mitä niillä yli viiden pixeleillä edes tavallinen tallaaja tekee? (Tämän taisi joku sanoa pari vuotta sitten). Nälkä kasvaa vissiin vain syödessä, oikeasti en tajua näistä pixeleistä paljoakaan, enkä jaksa edes vaivautua niitä pohtimaan. Ihan yliarvostettua sanon minä. Kameramaailma ja it-nerot syökää päänne, leikisti. *virnuilee*

Testikuvia odotellessa. Nyt on niin ruma sää ettei, tässä edes viitsi harkita, kuvien ottamista japanilaiselle host-perheelle kämpästä yms. yms.

Aiheesta puheenolleen, asun tosiaan kahdessa eri paikassa, Sendaissa oleillessani. Ensin perheessä, jonka isä on englanninkielen opettaja ja muuta en oikeastaan heistä edes tiedä, nii-in ja alle kuukauden päästä on lähtö. Ja sitten EMMAUKSEN vaihto-opiskelijoille suunnatussa asuntolassa. Ja se joka miettii, että jännittääkö tuo yksin asuminen niin, kyllä jännittää aika lailla.

Täytyy valitettasti nyt palata opinnäytetyön pariin. Ja skannaamaan artikkeleita Suomen hammaslääkäri lehdestä. Hypin riemusta, ja vain ja ainoastaan kahden ja puolen kahvikupin takia, hyperaktiivisena.

Ympärillä kuhisee

Ei pääse ajatus matkasta unohtumaan, kun ystävät, työnantaja, tutut ja kaikki kyselee, että milloinkas oletkaan lähdössä. Älytöntä! Tällä hetkellä mietityttää, milloin ehtisi käydä hakemassa allekirjoitetun sopimuksen Tukholmankadulta, jossa KV-toimistomme Mannerheimintien näkökulmasta hankalasti sijaitsee. Elämää ei helpota se, ettei kyseiseen sijaintiin ole kyllä mitään muuta asiaa. Luentoja on enää hyvin vähän muilla toimipisteillä. Damn, valmistuminenkin lähestyy. Mitäköhän sitä sitten tekisi, offtopic!

Ai, niin sain viime sunnuntaina vihdoin päällystettyä Lonely Planetin Japani oppaan ja aivan loistavan kuva-sanakirjan. Kuva-sanakirja on ehdottomasti paras keksintö IKINÄ! Aivan kuten eilen mainitsin, niin japaninkieli ei oikein taivu ihan tuosta vaan. Jotenkin musta on alkanut tuntua, että multa puuttuu se kielikeskus tuolta aivoista tai kulkuväylällä on suuria esteitä. Dunno? Onkohan kukaan muu kohdannut samaa problematiikkaa ko. aiheeseen liittyen?

Alle kuukausi lähtöön

Nyt se sitten alkaa, bloggailu vieraasta maasta. No ei vielä aivan kirjaimellisesti, mutta lähtö lähenee ja paniikki kasvaa. Tai ainakin sen pitäisi kasvaa. Paniikkia tässä eniten ehkä kasvattaa stressi tekemättömistä kouluhommista ja muista vastaavista. Elämääkin suurempi matka, kolmen kuukauden opiskelijavaihto Japanissa Sendaissa, alkaa siis torstaina 3.4.2008 klo. 17:20 Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Tällä hetkellä mieltä askarruttaa pääasiassa, onko kaikki tarvittavat asiat hoidettuina, puuttuuko jokin paperi/dokumentti, miten selviän ensimmäisestä viikosta, kun japanin kurssilta jäi käteen lähinnä pelkkää tyhjää. Kanjien, katakanojen ja hiraganojen kertailu ei siis vissiin olisi pahitteeksi. Sosiaalinen elämä kuolkoon pois. Kai? Kuitenkin, lähtö lähenee ja pidot paranee, viimeistään 29.3.

Sellaista siis liikenteessä, pitäisi kaiketi kaivella nuo chop-stickit esille ja alkaa harjoitella niiden käyttöä, ettei ainakaan tule nälkä. :D